Katalonialaisia joulutraditioita: Kakkahalko ja kakkaajahahmo

Yksi kummallisimmista joulutraditioista, jonka olen koskaan kuullut ja kokenut, on ehdottomasti katalaanien Caga Tió, kakkaava halko! Monet kuitenkin haluavat puhua tästä puupalikasta nätisti "jouluhalkona" tai pelkkänä "halkona". Ennen tämä puuhalko oli todellakin pelkkä halko, mutta nykyisellään se on saanut koivikseen pari puukapulaa ja sen päähän on raapustettu hellyyttävät kasvot - kuin lemmikkilelu, joka ilmestyy olohuoneeseen joulun alla (8.12), ja jota ruokitaan niin, että se kasvaa useimmissa perheissä isommaksi (pssst: halkoa on saatavilla eri kokoisena niin, että se "kasvaa", mitä lähemmäksi joulua päästään). Hellyys on tipotiessään sitten jouluaattona tai joulupäivänä, kun kukin vuorollaan koputtaa kepillä Caga Tióa, ja kaikki laulavat yhdessä lorua, jotta halko kakkaisi lahjoja. Tión päälle asetetaan viltti, jonka alta lahjat sitten löytyvät laulun loputtua. Perinne on Kataloniassa vahva ja erityisesti lapset ovat todella innoissaan siitä - joulun aikaan halosta pidetään hyvää huolta ja erityisesti kotona ja muualla, missä kyseinen halko kököttää, koitetaan olla kilttejä, jotta Tió olisi suopea ja antaisi jouluna lahjoja.

Lauluja tähän hupaisaan leikkiin on monenlaisia (vähän niin kuin Suomessa palmusunnuntain ovelta ovelle kulkevien noitien lorujakin), mutta itse olen oppinut tämän:

"Caga tió, 

caga torró,
avellanes i mató,
si no cagues bé
et daré un cop de bastó.
caga tió!"

Vapaasti suomennettuna: "Kakkahalko, kakkaa turrónia (perinteinen espanjalainen nougat'n tapainen jouluherkku), hasselpähkinöitä ja matóa (katalonialaista tuorejuustoa). Jos et kakkaa kunnolla, lyön sinua kepillä. Kakkahalko!" 


Hyvin mielenkiintoista tässä on se, että laulua laulettaessa halkoparkaa kylläkin jo koputetaan kepillä... no, mutta kuitenkin.

Ennen vanhaan halko varmaan antoikin enimmäkseen suurina herkkuina pidettyjä turroneita, hasselpähkinää ja matóa, nykyisellään kuitenkin myös tavaralahjoja, tosin yleensä vain pienimuotoisia. Jouluhalko on jouluaaton tai joulupäivän lahjojen jaon keskipiste, sillä Espanjassa harvassa perheessä käy joulupukki, vaikka joulupukki katukuvassa nykyisin näkyykin. Suurempi joulun juhla on kuitenkin vasta tammikuun puolella loppiaisena, kun itämaantietäjät tulevat tuomaan lahjansa. Kun jouluhalolla ei ole enää lahjan lahjaa kakattavanaan, viltin alle ilmestyy perinteisesti sipuli, valkosipuli, suolasilli tai kulhollinen vettä.

Mutta eivät nämä kakkajutut suinkaan tähän lopu: katollisessa Espanjassa tärkeä joulun elementti on tietenkin jouluseimi. Kodeissa ja kaupunkien ja kylien keskusaukioilla voi ihastella näitä kauniita asetelmia. Kodeissa on toisinaan tapana kasvattaa seimeä ja sen ympärillä olevaa tarinaa vuosi vuodelta ostamalla uusia osia rakennelmaan (esimerkiksi lisää eläimiä tai henkilöitä Jeesus-lapsen ympärille). Mutta Kataloniassa maallisuus ja uskonnollisuus sekoittuvat hämmästyttävällä tavalla, sillä seimiasetelmaan on tapana lisätä kakkaava henkilöhahmo, caganer.

Alkuperäinen kakkaaja-hahmo on ollut paimen, mutta nykyisin nämä hahmot ovat saaneet kasvot tunnetuilta henkilöiltä ja piirroshahmoilta, kuten poliitikoilta, urheilijoilta, smurffeilta tai Hello Kittyltä. Tämän erikoisen tavan uskotaan pohjautuvan siihen, että se korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta, huomauttaa ihmisen pienuudesta jumalan edessä ja toisaalta ilmentää pyhän ja inhimillisen vastakkainasettelua. Kakkaajan on uskottu tuovan hyvän sadon seuraavana vuonna. Myös päättäjille nauraminen ja kritisointi on ollut tällaisen seimiasetelman avulla mahdollista. Vaikka voisi kuvitella moisen höperyyden olevan lähes uskonnollisen jouluseimen häväistystä, kirkko suhtautuu kuitenkin tapaan suopeasti, sillä sen perimmäinen historia ja ajatus ihmisten samanarvoisuudesta sekä pyhän ja inhimillisen yhteydestä ja eroista, eivät häiritse seimen joulun sanomaa.

Tunnisteet: ,